Eilen oli mielenkiintoinen päivä kun suunnittelin jo kolmantena päivänä peräkkäin kauppakeskukseen lähtöä. Olin menossa palauttamaan liivit, jotka menivät rikki jo ensimmäisen käsinpesukerran jälkeen.
No, nyt olin jo päässyt niin pitkälle, että olin syöttänyt rakkaan poikani ja käynyt suihkussa ja melkein valmis lähtemään. Olin saanut tekstiviestin tässä välissä veljen vaimolta, että voisn piipahtaa hänen työpaikallaan kahvilla ja toisin samalla hänelle maitoa. Juu..voimme tulla…tämä on sitä mun tai nykyisin meidän lempipuuhaa..käydä piipahtamassa kahvilla ystävieni luona, arkena kesken päivän.
Juuri kun olin ajatellut tehdä näin, soi minun puhelin ja asiakas olisi halukas tapaamaan minua työasioissa juurikin tänään…No, kyllä se käy, tehdään treffit 45 minuutin päästä. Ja kiirehän minulla tulee, kun aion käydä vielä kaupassa ostamassa pullat ja maidot asiakkaille. Minun tapanani on tehdä palaveri aina mahdollisimman mukaviksi asiakkaiden kannalta. Ja lopputulos on myös yleensä tällöin positiivinen.
Okei..ihan hyvin meni kaupassa käynti ja just ehdin kahvit laittaa tulemaan asiakkaille kun ovi jo kolahti. Ja minulla on ollut tietysti poikani mukana myös kauppareissulla…Ja olinkin riisumassa hänen ulkovaatteitaan kun asiakkaat tulivat. Eivät he näyttäneet pitävän pahana tällaisen pienen, suloisen pojan juoksentelua palaverin lomassa. Pomon huone on hänen mielestään erittäin mielenkiintoinen paikka ja olenkin yllättänyt jo monta kertaa hänet näpräämästä tietokoneen johtoja..Ja nämä tietokoneet on maailman ihanimpia kun niistä löytyy monenlaisia nappuloita ja näppäimiä. Noel ehtikin jo käydä työkaverini kauppakirjat uusimassa kun ylettyi näppäimistöllä…Hei, anteeksi!
Kun olimme pitäneet palaverin, ajattelin ruokkia poikani Mc Donaldsin euron maksavalla juustohampurilaisella..ja ostin itsellenikin…sitä sitten napostelimme matkalla kahville ystävän luokse. Poika huomasi, että äiti ryyppäsi litran purkista maitoa, jonka olin viemässä ystävälleni ja jossa oli suljettava pyöreä korkki. Noel alkoi vaatimaan sitä itselleen takapenkillä jo hieman väsyneenä. Hampurilainen oli jo tehnyt tehtävänsä ja Noel yökkäilikin sitä tarjotessa. Noh, maitoa piti saada ja eihän mun auttanut kun kurvata pysäkille, joka oli lumen peitossa ja ryyppäyttää litran purkista muutama hörppy. Nam, näytti maistuvan. Mietin vaan, että pääsenkö enään pysäkiltä takaisin tielle, niin paljon siihen oli lunta kertynyt eikä sitä oltu aurattu.
Lähdin ajelemaan ja muistin sitten, että bensavalo on palanut jo monta päivää, täytyy kai käydä kuitenkin vähän tankkaamassa. Vilkaisin taakse ja Noel veteli sikeitä tyytyväisenä.
Tankille päästyäni, raskin laittaa kymmenellä eurolla bensaa, mutta sitä bensaa tuli ja tuli ja tuli…Mitäs nyt tapahtuu, eikän mun pitänyt tankata näin paljon kun rahaa ei ollut kun parikymppiä…Poistuin tankilta ja mielessäni ajattelin, että kylläpä oli halpaa bensaa kun tankkasin kympillä 16 litraa. Kiitos!
Käytiin kahvilla ja sitten vielä toisessakin kyläpaikassa, jossa on Noelia puoli vuotta nuorempi poika. Eikä tälläkään kerralla menty siihen kauppakeskukseen joka oli vieressä. Matkalla sinne moottoritiellä meinasin rysäyttää autoletkan perään, kun tuli niin yllättäen eteen..No käytiin kylässä ja sieltä lähdettyä olikin jo myrsky niin kauhea, että minä olin nilkkureita myöten lumessa ja lunta oli myöskin kengät täynnä ja aivan jäässä. Noel oli tutustunut lumeen jo muutamaan otteeseen, kun hän tykkää mennä mahalleen ja maistella sitä…Matkalla kotiin neljän kilometrin matkan moottoritiellä oli vastaantulevalla kaistalla noin kolmekymmentä autoa romuna tai ojassa. Olipa hevoskärrykin ja minä olin todella järkyttynyt. En nähnyt eteeni kunnolla ja kahden rekan välissä ajelimme kuuttakymppiä. Onneksi myös rekka-autot pitivät kunnon turvavälit mutta silti. Epäuskoisena katselin yhä uusia autokasoja ja melkein kyyneleet silmissä mietin millaisissa tilanteissa ihmiset olivat, kun joutuvait ketjukolareihin..niitä oli useita. Noel ei tietenkään ymmärtänyt mitään, vaan pärryytti takapenkillä tyytyväisenä ja onnellisena.Kun pääsimme kotiin , oli niin autuaallinen olo. Turvallinen ja onnellinen. Mihinkään ei tänään myrskyssä tarvitse lähteä…Ihanaa olla kotona ja suukotella ja halia rakasta poikalastani. Olen niin onnellinen tänäänkin.
